KKO:1980-II-4
- Asiasanat
- Lapsen elatus
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 79/60
A oli avioerotuomiolla velvoitettu suorittamaan elatusapua neljää lastaan varten. Tuomion jälkeen kaksi vanhinta lasta oli muuttanut pysyvästi asumaan A:n luokse. Täten olennaisesti muuttuneiden olosuhteiden vuoksi kahden vanhimman lapsen huolto uskottiin A:lle, mutta kanne kahdelle nuorimmalle lapselle maksettavan elatusavun poistamisesta hylättiin, kun aikaisemmin vahvistetut elatusavut eivät sanottujen muutosten vuoksi olleet käyneet A:n maksukykyyn nähden kohtuuttomiksi.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Johannes A oli Ester A:lle 3/3 1978 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Lavian KO:ssa lausunut että, sen jälkeen kun KO oli 4/9 1968 julistamallaan päätöksellä, jonka Turun HO oli 25/4 1969 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla pysyttänyt, tuomitessaan A:n puolisot avioeroon, uskonut heidän lastensa 17/2 1961 syntyneen Markun, 31/3 1963 syntyneen Hannelen, 21/11 1965 syntyneen Juhanin ja 22/1 1966 syntyneen Johanna huollon Ester A:lle ja velvoittanut Johannes A:n suorittamaan Ester A:lle elatusavuksi kutakin edellä mainittua lasta varten kuukausittain etukäteen 90 markkaa niin kauan kuin lapset täyttivät 21 vuotta tai sitä ennen kykenivät elättämään itsensä, mikä elatusapu oli lakisääteisten indeksikorotusten johdosta noussut 1/1 1976 lukien 178 markaksi, 1/1 1977 lukien 205 markaksi ja 1/1 1978 lukien 226 markaksi kuukaudessa, olosuhteet olivat olennaisesti muuttuneet sen johdosta, että lapsista kaksi oli muuttanut Johannes A:n luokse asumaan eli Markku 8/7 1976 ja Hannele 4/12 1977 siitä syystä, etteivät he välien rikkoutumisen vuoksi voineet tulla toimeen äitinsä Ester A:n kanssa. Sen vuoksi Johannes A oli vaatinut, että Markun ja Hannelen huolto uskottaisiin hänelle, että hänet vapautettaisiin maksamasta elatusapua Markun osalta 8/7 1976 lukien sekä Hannelen, Juhanin ja Johannan osalta 4/12 1977 lukien ja että Ester A velvoitettaisiin korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.
Ester A:n vastustettua kannetta KO, jolle oli esitetty Tampereen kaupungin holhous- ja sosiaalilautakuntien sekä Lavian kunnan holhous- ja sosiaalilautakuntien asiassa antamat lausunnot, p. 4/4 1978 oli lausunut selvitetyksi, että Turun HO oli antamassaan tuomiossa 25/4 1969, mikä tuomio oli voittanut lainvoiman, vahvistanut KO:n 4/9 1968 julistaman päätöksen, jolla oli tuomittu A:n puolisot avioeroon ja uskottu avioliitossa syntyneiden lasten huolto äidille. Koskei ollut näytetty, että tämän jälkeen olosuhteet olisivat olennaisesti muuttuneet, ja kun Ester A oli ilmoittanut suostuvansa siihen, että lapset siitä huolimatta, että hän oli lasten huoltaja ja holhooja saivat asua isänsä luona ja muuttaa takaisin hänen luokseen, mikäli he sitä halusivat, KO oli avioliittolain 114 §:n ja holhouslain 23 §:n 2 momentin nojalla hylännyt kanteen ja siinä esitetyt vaatimukset.
Turun HO, jonka tutkittavaksi Johannes A oli saattanut jutun, t. 1/12 1978 oli tutkinut sen; ja koska asianosaisten olot olivat sen jälkeen, kun heidän lastensa huollosta ja Johannes A:n elatusvelvollisuudesta oli määrätty edellä mainitulla HO:n tuomiolla, olennaisesti muuttuneet sen johdosta, että Markku oli 8/7 1976 ja Hannele 4/12 1977 pysyvästi muuttanut asumaan Johannes A:n luokse, HO oli, muuttaen KO:n päätöstä ja hyläten kanteen enemmälti, avioliittolain 115 §:n 1 momentin , holhouslain 23 §:n 2 momentin ja lapsen elatuksesta annetun lain 11 §:n 1 momentin nojalla uskonut Markun ja Hannelen huollon Johannes A:lle vapauttanut hänet suorittamasta näitä lapsia varten maksettavaksi määrättyä elatusapua 3/3 1978 lukien sekä alentanut Johannes A:n Juhania ja Johannaa varten maksettavan elatusavun 185 markkaan kuukaudessa 3/3 1978 lukien, mikä elatusapu oli maksettava Juhanille ja Johannalle kummallekin kohdaltaan kuukausittain etukäteen, kunnes he täyttivät 18 vuotta tai sitä ennen kykenivät itsensä elättämään. Lapsen elatuksesta annetun lain 12 §:n 1 momentin nojalla HO oli kuitenkin määrännyt, ettei Johannes A saanut takaisin, mitä hän mahdollisesti oli suorittanut HO:n 25/4 1969 antaman tuomion perusteella yli nyt maksettavaksi tuomittujen elatusapujen.
Ester A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja katsoi, etteivät HO:n tuomiossa mainitut olosuhteiden muutokset olleet niin olennaiset, että Juhania ja Johannaa varten HO:n 25/4 1969 antamalla tuomiolla maksettaviksi vahvistetut, sittemmin lakisääteisten indeksikorotusten johdosta määriltään nousseet elatusavut olisivat Johannes A:n maksukykyyn nähden kohtuuttomat. Sen vuoksi ja kun Johannes A:n velvollisuutta suorittaa mainituille lapsille elatusapua, huomioon ottaen lapsen elatuksesta annetun lain 19 §:n 1 momentin ja holhouslain muuttamisesta 3/6 1976 annetun lain voimaantulosäännöksen 2 momentin säännökset, ei myöskään ollut määrättävä päättymään sanottujen lasten täyttäessä 18 vuotta, KKO harkitsi oikeaksi, muuttaen HO:n jutussa antamaa tuomiota tältä osin, lapsen elatuksesta annetun 11 §:n 1 momentin nojalla hylätä kanteen, mikäli sillä oli vaadittu muutosta Juhania ja Johannaa varten maksettaviin elatusapuihin. Näin ollen Johannes A:n velvollisuus suorittaa Juhanille ja Johannalle elatusapua jäi HO:n 25/4 1969 antaman tuomion varaan. Muilta osin KKO katsoi, ettei ollut syytä HO:n jutussa antaman tuomion muuttamiseen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Grönqvist ja Lehtonen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola ja Mäkinen